Antti Isokangas

Digitaalinen jalanjälki

Nyt moni digitaalisen maailman propellipää sanoo, ettei esimerkiksi tässä kirjassa ole mitään uutta. Jos seuraa blogeja monta tuntia päivässä (mikä lienee minimivaatimus propellin saamiseksi päähänsä) väite ihan varmasti pitää paikkansa. Tätä kirjaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu propellipäille.

Propellipäät eivät sitä paitsi osta kirjoja, vaan lataavat ne laittomasti verkosta.

Olen varmaan ”propellipää”, sillä olen kasvanut koko ikäni tietokoneiden parissa, vaikka en mikään ”milleniaali” olekaan, vaan jo 80-luvulla syntynyt. Tein ensimmäiset verkkosivuni vuonna 1998, liityin ensimmäiseen törmäämääni ”sosiaalisen median” palveluun MySpaceen vuonna 2003 ja perustin ensimmäisen weblogin (nyk. blog) vuonna 2004, joten luin tämän kirjan lähinnä kuriositeettina.

Olin lukenut vasta joitakin kymmeniä sivuja kun jo ärsytti. Olen kuullut tästä kirjasta aiemminkin, koska seuraan esimerkiksi Vierityspalkkia (ks. arvio vuodelta 2010). Lainasin kirjan täysin ex-tempore juuri palautuneiden hyllystä, sillä monessa paikassa kirja maksaa vielä useita kymppejä.

Olen itse digialalla, netissä jo 90-luvulla, käynyt 160 erilaista sosiaalista mediaa läpi, joten tiesin että 8 vuotta vanha kirja sisältää jo vanhentunutta tietoa. Muunmuassa kirjassa mainitut Qik, Del.icio.us, Stumbleupon, Digg, Sofanatics, RunToShop ovat jo lopettaneet. Digikirjojen murheenkryyni on se, että ne vanhenevat nopeasti ja niille voi naureskella jälkeenpäin. Tämä on yksi sellaisista kirjoista, vaikka vanhentunutta kamaa on vähemmän.

Kirja poukkoilee todella pahasti asiasta toiseen ja sen seuraaminen on erittäin hankalaa. Markkinointikonsulenttimaista käsienheiluttelua on 90% ja vinkkejä ja ratkaisuja vain 10%. Tässä kirjassa on niiin paljon yleistyksiä ja mutua että huh huh.

Monessa asiassa tunnutaan menevän ristiin ja eniten tökkii esimerkiksi verkkosivujen merkityksen vähättely.

Mikäli yrityksesi ei tee verkkokauppaa, on mietittävä hyvin tarkasti, tarvitseeko se perinteistä kotisivuja lainkaan.

En edes jaksa miettiä miten monta kertaa kirjassa puhuttiin pöhinästä ja Super Bowlista. Kirjan ainoa suola on sisältömarkkinointiin liittyvä tavara, mutta nämähän minä jo tiesinkin.

En ole itsekään mikään Jeesus, mutta en pitänyt tästä kirjasta yhtään. Aivan liian vähän konkretiaa.

Arvio julkaistu myös Goodreads-palvelussa