"Lapsuudenkodissani muhi muutakin kuin kosteusvaurio keittiön seinässä. Pinnistelin pitääkseni kostean taustani piilossa."
Miltä vanhemman juominen näytti lapsen silmin? Millaisia vaikutuksia kosteikossa kasvamisella on ollut nykyisten aikuisten ihmissuhteisiin, työelämään, vanhemmuuteen ja ajatusmaailmaan? Ja ennen kaikkea: mistä on löytynyt voimia, kun lapsuudenkodin perinnön kanssa on ollut pakko tulla toimeen?
Tälläkin hetkellä noin 65 000 - 70 000 lapsella on ainakin yksi vanhempi, jolla on päihdeongelma. Kosteusvaurioissa neljäkymmentä ihmistä kertoo, miten he ovat kokeneet vanhempiensa liiallisen alkoholinkäytön. Tässä tärkeässä kirjassa ääneen pääsevät ne, jotka ovat kannatelleet perheen kulisseja ja hävenneet hiljaa taustaansa.Ani Kellomäki Kosteusvaurioita - kasvukertomuksia pullon juurelta
- Atena
- 2017
- 277 sivua
- Luettu nidotussa muodossa
Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta
Kosteusvaurioita on raskasta luettavaa. Ei pelkästään aihepiirin vuoksi, mutta myös tyylillisesti. Kirjassa on useita kymmeniä anonymisoituja tarinoita, joiden kertojasta kerrotaan vain sukupuoli ja ikä. Tarinasta toiseen poukkoileminen väsyttää ja tuntuu että punainen lanka häviää moneen otteeseen.
Aihe on vaiettu ja vaikea, sen avaamisesta Kellomäelle propsit. Läpileikkaus on juuri ja juuri riittävä, mutta jättää jälkeensä lähinnä kysymyksiä. Mikä tarkoitus kirjalla on? Mitä se ratkaisee?
Hieman ristiriitaisin fiiliksin suljen takakannen. Tulipahan luettua. Ehkä nyt ymmärrän vastaavaa lapsuutta kokenutta puolisoani paremmin. Jäsentely olisi voinut olla kirjassa huolellisemmin hoidettu.
Arvio julkaistu myös Goodreads-palvelussa
Raskasta lukemista Kevyttä lukemista